Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun meiltä puhelinlinja vietiin. Purettiin kuulemma tarpeettomana,vaikka taloon tuleva laajakaistayhteys oli sen varassa. Pahemmin asian otti tietysti lähi-ihminen, jonka työn teko ja ammatinharjoittaminen on myös nettiyhteyksien varassa, kuten kaikkien tänä päivänä. Onneksi sattui olemaan kotona, kun huoltoauto pysähtyi portille ja puhelinyhtiöltä käskyn saaneet miehet rupesivat linjaa purkamaan. Ei auttanut vastaan sanominen. Toisen puhelinyhtiön kanssa sopimuksen tehnyt lähi-ihminen yritti ensin hoitaa asiaa puhelimitse, mutta puolen tunnin hissimusiikin kuuntelun jälkeen lähti turhautuneena ja lievästi sanoen raivosta puhisten hoitamaan asiaa kaupunkiin paikan päälle. Onneksi minun ei tarvinnut olla läsnä katsomassa ja kuuntelemassa kuinka hän päästi verenpainetta kohottaneet tunteensa pikkuhiljaa ja kiduttavasti suurta verbaalista lahjakkuuttaan käyttäen asiakaspalvelijan niskaan.
Mokkulahan siitä tuli. Ei laula enää puhelinlangat vaan kaikki on nyt langattoman verkon varassa. Historian yksi lehti on peruuttamattomasti käännetty. Kääntyyköhän haudassaan isoisäni Malmin Arvi, aikansa edistyksellinen mies, joka ehti lyhyen elämänsä aikana työskennellä niin puhelinyhtiön (Kouvolan Telefooni Sentraalin) palveluksessa kuin rautateillä ja sähköyhtiölläkin. 1900-luvun alkupuolen viestintäliikennettä kuvataan hauskasti historiikissa Sata vuotta sähköä Pohjois-Kymenlaaksossa:
Kerran Toikkalassa saapui eräs mies taloon, jossa oli puhelin ja pyysi saada soittaa Malmin Arville Kouvolaan, kun oli hyvin tärkeää asiaa. Mies ei ollut ennen soittanut, mutta talonväki opasti, kuinka kammesta ensin veivataan ja sitten puhutaan puhetorveen. Mies veivasi kammesta ja kun kuuli Valkealan keskuksen vastaavan, kysyi heti:
- Onko se Arvi?
- Tämä on Valkealan keskus. Kenelle haluatte soittaa?
- Malmin Arville Kouvolaan, vastasi mies.
- Yhdistän Kouvolaan.
Kun Kouvolan keskus vastasi, kysyi mies:
- Onks´ se Arvi?
- Kouvolan keskus tämä on. Kenelle Arville haluatte?
- Malmin Arville tietysti.
- MIssä se Arvi on?
- Sähkölaitoksella.
- Yhdistän sähkölaitokselle.
Kun sähkölaitoksen toimistoneiti vastasi puhelimeen, kuului torvesta heti:
- Onks´ se Arvi?
- Ei, tämän on sähkölaitoksen toimisto.
- MIssä Arvi on?
- Malminko Arvi?
- Malmin.
- Arvi on linjatöissä, ei häntä saa puhelimeen.
- Sanoisitko terveisiä, että tois pullon?
- Minkä pullon?
- Kyllä Arvi tietää.
- Kenelle hän sen tuo?
- Kyllä se tietää.
- Kyllä sanon terveiset, lupasi neiti.
- Loppu, sanoi mies.
Siinä sitä on mallia asiakaspalvelusta. Olikohan elämä kuitenkin onnellisempaa yksinkertaisuudessaan, ei tarvinnut hyplätä sitä älypuhelinta koko ajan ja stressaantua salakavalasti tavoitettavuuden ihannoinnista. Netti on kyllä hyvä renki, mutta huono isäntä.
