torstai 22. marraskuuta 2018

Vahti haukkuu väärää puuta

Minulla on työpaikkavahti. Tai useampikin. Ja miten mahtavia mahdollisuuksia ne tarjoavatkaan. Hakisinko metallityöntekijäksi, betonivalajaksi, laatoittajaksi, tarjoilijaksi vai sairaanhoitajaksi? Vai olisiko minulle sopiva paikka kosteudenmittauksen ammattilaisena, biolääketieteen tohtorikoulutettavana vai ICT-infrapalveluiden lähitukihenkilönä? Eilen tuli ihan huipputarjous: Tigrinjan kielen tulkki. Missä ihmeessä puhutaan tigrinjaa....?

Pitäisikö vähän tarkentaa hakuehtoja? Mutta kun tämä ääliö tekniikka antaa vain valmiita vaihtoehtoja. Ei, parempi että laitan pisteen koko vahtitouhulle, tsekkailen paikkoja sitten kun koen itse siihen tarvetta.

Jotta jotain mukavaakin jäisi tähän postaukseen, niin viime viikon edistyksellisin hetki oli, kun viulun kaulan sai liimata kiinni. Suuret päälinjat ovat nyt valmiit, mutta vielä riittää nykertämistä. Ja vielä on edessä monta mahdollisuutta pilata koko rakennelma. Positiivisin mielin kuitenkin eteenpäin!

keskiviikko 26. syyskuuta 2018

Natural High

Jutunkertojani lähi-ihminen muistaa monesti palata tarinaan Andy McCoysta, joka oli päässyt purjehtimaan. Keinuvan retken hän oli viettänyt lähinnä veneen pohjalla rötköttäen, ja laiturille noustessa kommentoinut: "Nasta reissu. Tuli ihan natural high!"

Tänään olemme taas käyttäneet tuota puheeseemme iskostunutta termiä, sillä moninaiset kuivatuksessa olevien yrttien tuoksut valtaavat kodin niin, että leijumme jossain aistien pilvilinnassa. Aaprottimaruna (artemisia abrotanum), rosmariini (rosmarinus officinalis) ja salvia levittävät eteerisiä tuoksujaan; toivottavasti myös tuoksuilla on terveysvaikutuksia.

Alkusyksynä löytynyt uusi työnantajani on myös jotain hämmentävän rentoa - liian huonon sään vallitessa hän toteaa, että työt odottavat, tartumme niihin kun myrskysää on laantunut. Tämä tietysti tarkoittaa minulle työttömyyspäivää, mutta en tiedä olenko siitä yhtään pahoillani. Mieluummin kuivaan yrttejä sisätiloissa, kun vaihtoehtona on pensaiden alasleikkuuta sateisen myrskysään vallitessa. Olen muutenkin osannut ottaa osa-aikatyön miellyttävänä kokemuksena, töitä ei ole joka päivälle tai työtunteja päivässä vain muutamia, mutta sovellettu työttömyysraha paikkaa pahimmat puutteet. Ei huono vaihtoehto. Ainakaan näin syksykeleillä.

Nyt jo tuppaa unohtumaan, miten vehreä ja kaunis oli kesä - kuivuudesta huolimatta. Ja jotain satoa saatiin puutarhastakin. Muistoksi muutama kuva.


lauantai 30. kesäkuuta 2018

Ihana sade

En enää uudestaan viitsi kritisoida kesää - olen sen tehnyt jo perusteellisesti vuoden 2013 toukokuun kirjoituksessa Kesän ihanuuden dilemma. Kuittaan tämän kesän marinat B.Virtasen sarjakuvastripeillä, joissa sivutaan samaa teemaa.









Tämän vuoden alkukesän kuuma ja kuiva jakso taukosi hetkeksi, kun pitkään odotettu sade viimein tuli ja kirvoitti seuraavat mietteet:
Ihana pelastava sade. Saan toipua edellispäivästä (pätkätöiden päättyminen lupailuista huolimatta). Keitän (vain) itselleni kahvin ja sulatan pakastimesta pullapitkon. Leikkaa kaksi paksua siivua, asetun viltin alle nojatuoliin ja katson vanhaa suomalaista elokuvaa. Ihana sade. Minun ei tarvitse olla iloinen auringosta ja jaksaa hymyillä kuumuudessa. Sade saa minut rauhoittumaan, kasvimaa ei nyt tarvitse minua, saan jäädä itseni luo. Ihana sade.

sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Käyttöliittymä ylitse muiden

Sehän on kirja. Ainakin lähi-ihmisen mielestä. Ja tämän kirjan nähdessäni - niin minunkin mielestäni. Ei näitä kuvia olisi voinut Instagramissa jakaa. Vaikka kyllä yritin, mutta lähi-ihminen tyrmäsi sen heti; se ei ole häntä varten. Tämä on. Kuten hän itse kirjan esipuheessa kirjoittaa: "Painettu kirja on itselle sopiva ja omilla ehdoillani toteutuva tapa olla mukana yleisessä kaiken jakamisen sosiaalisessa ilmiössä." Itselleen on hyvä olla rehellinen.

Kirja pursuaa piirrettyjä muistoja vuosien varrelta, visuaalisia matkakertomuksia, luonnoksia rakennuksista, paikoista ja maisemista. Minulle vieressäkulkijalle sitä on ilo selata, muistaa missä itsekin on ollut mukana, katsellut aikansa vieressä, tai huokaillut salaa mielessään että mentäis jo eteenpäin. Mutta osaan jakaa tuon ilon, mitä painettu kooste lopulta saa aikaan, pientä pulppuavaa hyvän olon tunnetta.

Ja silti tässä on vain pieni osa siitä kaikesta, mitä lopulta löytyi arkistojen kätköistä. Ja luonnostyö jatkuu. Ilmestyykö joskus toinen osa?