Osui silmään lehdessä ollut juttu joulun sisustuksista, ja väreistä. Ällökuva jo karkoitti lukemasta juttua, sen sijaan sunnuntai-aamun runosuoni sai miettimään miltä meidän kotimme näyttääkään sisustajan näkökulmasta:
" Moninaisia harmaan sävyjä keittiöön tuo sanomalehtien kasvava pino, joka jo hivottelee yllä olevan taulun (sinänsä ihan oikeasti komea sisustustaulu) alareunaa. (Lähi-ihminen haluaa lukea lehtensä yhä paperiversiona.) Pieniä väripilkkuja näkymään tuovat vastaasti kasvava pino aikakauslehtiä ja mainoksia.
Keittiön runsaat työtasot astioineen, purkkeineen, leivänpaahtimineen, kahvinkeittimineen, likaisine lusikoineen, mikroaaltouunineen, kelloradioineen, kynineen, avoimine ristikkosivuineen, kertovat kotoisasti, miten asiat saavat rennosti olla.
Metsään päin avautuvien ikkunoiden laatoitetut reunat antavat oivat tasot talouspaperitelineelle, munakellolle, veitsitelineelle, mortteleille, kynttilänjaloille, tyhjille mutta jostain syystä säilytettäville pulloille, ynnä muulle roinalle, joka ei muualta ole paikkaansa löytänyt. Ja joita saattaa aina yhtäkkiä tarvita. Kuten Irlannista muistoksi saatu valkoisen lampaan hahmoinen suolasirotin, jolta on alunperin parina ollut musta lammas rikkoutunut jo päiviä sitten.
Keittiön ruokapöydälle - kunhan se jouluksi siistitään - on mietitty harmaan kaitaliinan sekä punaisten ja valkoisten tablettien jouluinen väriskaala. Ei mitään tonttuja kuitenkaan. Rajansa kaikella.
Olohuoneen värejähän edustavat harmaa, harmaa ja harmaa. No, onhan
keinutuolin päällä värikkäistä jämälangoista virkattu isoäidin neliöistä koostuva
peite..."
Jep, sisustustrendit sikseen, koti on asukkaidensa näköinen ja niin pitää ollakin. Meidän olohuoneemme sisustukseen kuuluu juuri nyt mm. ystäviltä saatu sohva, jota kissat ovat käyttäneet raapimispuuna niin, ettei alkuperäisestä kankaasta ole kuin riekaleet jäljellä. Mutta kun ystävät olivat heittämässä sohvaa pois, entisöijä minussa taas heräsi. Sohva vaikuttaa laadukkaalta ja tyynyt ovat muotonsa säilyttäneet. Mittailujen ja pähkäilyjen jälkeen sohva raahattiin meille, ja saatiinkin se viimein kolmannesta ulko-ovesta mahtumaan. Onneksi meillä on monta sisäänkäyntiä. Päiväunet sohvalla on jo testattu, ja sohva hyväksi todettu. Tästä entisöinti-projektista ehkä joskus myöhemmin.
Jotta projekteja olisi riittävästi. Kesken on vielä sininen räsymatto, jota aloin kutomaan vain siksi, että saisin loputtomiin kestäneen mattoloimen pois puista. Sekä hieman vähennettyä valtaviin määriin kasvaneita kudekasseja, jotka eivät mahdu mihinkään piiloon.
Ei meillä silti mielestäni tarvita kaaoksen kesyttäjiä. Eikä teknisiä viihdykkeitä - meillä ei ole koskaan tylsää hetkeä, jos niikseen tulee.
 |
