Jatkan vielä samoilla teemoilla kuin edellisellä kerralla. Ja sitä varten joudun lainaamaan muutaman ajatuksen uusimman Pellervo-lehden pääkirjoituksesta.
Päätoimittaja oli saanut joululahjaksi kirjan Ikigai - pitkän ja onnellisen elämän salaisuus japanilaisittain. Ja referoi kirjoituksessaan kirjan ydintä, merkityksellisen elämän saavuttamisen keinoja.
Miten tutulta ne tuntuivatkaan. "Ikigai on japanilainen termi intohimolle, joka tuo merkitystä elämään ja kannustaa antamaan kaikkensa. Ikigai saa aikaan keskittymisen tilan, jossa ympäröivä maailma unohtuu." Sitä samaa olen jo vuosia sanonut äänikirjojen kuuntelemisen yhdistämisestä johonkin suhteellisen mekaaniseen käsillä tekemiseen, kuten käsityöt tai rikkaruohojen kitkeminen. Siinä muu maailma unohtuu, kirjan juoni muuttuu eläväksi ja käsillä ollut tekeminen edistyy kuin itsestään.
Samoinhin tuntemuksiin pääsin juuri muutama päivä sitten uutta shaaliloimea luodessani. Harrastelijana joudun vielä keskittymään totaalisesti ja laskemaan menekkejä ym. ajatuksen kanssa. Siinä ei ehdi muita asioita murehtimaan. Ja kun lopputulos on itseään tyydyttävä, huomaa että on ollut jossain omassa kuplassa jonkin aikaa.
Ehkä käsitöistä on tullut myös minun Ikigaini.
"Ei onnen ja pitkän elämän suojeleminen ole vaikeaa. Ei vain saa sotkeutua hötkyilevän maailman pikarytmiin ja kadottaa itseään." Miten totta.
Mieleen on iskostunut jo vuosia sitten Teppo Nuorvan sanoittamasta biisistä lause: "Turha onnea on odottaa, jos sen voi löytää pikkuasioista". Miten totta.
Joskus törmää keskusteluihin, missä kysellään onnen perään. Miten sen voi löytää? Voin vain päättää tämän kirjoitukseni vielä kertaalleen lainaukseen - en vain muista kuka sen on sanonut - että "onni syntyy silloin, kun jotain minulle merkityksellistä tapahtuu". Ei sitä itsessään tarvitse etsiä. Tee niitä asioita, joista pidät.
