Kirjeiden määrä on kuitenkin sellainen, että niiden parissa vierähtää tovi jos toinenkin. Nyt on vierähtänyt se ensimmäinen tovi...
Sillä päätin, että luen kaikki - mutta sen jälkeen heitän ne takkatulen loimuun, jos en tunne mitään erityistä syytä säilyttämiseen. Olen kuitenkin joskus - järjestyksen ihminen kun pohjimmiltani olen - niputtanut ne lähettäjän mukaan ja melkein aikajärjestykseenkin. Näin saatoin jonkun nipun kohdalla lukea kuin loogisesti etenevää tarinaa, malttamattomana odottaen miten juoni seuraavassa kirjeessä jatkuu.
Niinpä jokainen minulle kirjoittanut on ollut hetken ajatuksissani. Samalla olen nähnyt lyhyitä välähdyksiä omasta elämästäni, kuin peilistä, vastauksia omiin silloisiin kirjeisiini, vaikka niistä en voikaan muistaa mitään.
En tunnusta olevani nostalgikko - en vuodata kyyneleitä muistellessani/lukiessani menneistä. Kirjeet kertovat vain minun poluistani, jotka ovat risteilleen milloin kenenkin ystävän kanssa, ja jotka ovat tuoneet minut tähän päivään. Ja täksi ihmiseksi, mikä nyt olen.
Mutta kuka ihmeessä on ollut Sirkku? Ainut kirjoittaja, jota en muista...
