Musta marraskuu ei minua yleensä ahdista. Menneen kesän jälkeen olen sitä oikein odottanut. Kesä/kausityöni hautausmaan puutarhurina oli ristiriitaisuuksien jakso, täynnänsä mielialojen vaihtelua työympäristön kauneuden nauttimisesta jaksamisen tuskailuun.
Olen yrittänyt punnita sen työn eri puolia. Itsenäinen työskentely sopii minulle, mutta löysin yllättäen itsestäni myös sosiaalista kanssakäymistä kaipaavan puolen. Olihan toki välillä työntekijäkokouksia ja jopa mukavasti sujunut syysristely. Silti välillä olisi ollut mukava, jos olisi ollut työkaveri vierellä vaihtamassa mielipiteitä jonkin asian suhteen.
Ja kuitenkin. Sain tehdä työni omaan tahtiin, parhaaksi näkemässäni järjestyksessä, pitää ruokataukoni silloin kun nälkä sitä vaatii, ottaa rennommin kun päivän työt on tehty. Ja olihan työ välillä palkisevaakin. Hautausmaalla vierailijat silloin tällöin kommentoivat kiittävästi ja monesti kävijät heilauttivat kättään jo tuttavallisesti tervehtien. Saattoivat pysähtyä juttelemaan pidemmästikin, hautausmaa on monille tärkeä paikka. Avasin kirkon niille, jotka halusivat sinne kurkistaa, ja muutaman kerran sain pistää sanomakellot soimaan.
Pitkän hellejakson aikana keksin uimapaikan kotimatkan varrelta. Mikä oli sen nautinnollisempaa kuin pulahtaa virkistävään veteen työpäivän päätteeksi. Ihanaa.
Mutta viimeiset kituviikot koettelivat. Vai olisiko ne alkaneet jo heti viikon kesälomani jälkeen. Laskin viikkoja ja päiviä, koska tämä loppuu. Miksi näin, mietin. Aikaiset aamut ja pitkä työmatka kai ovat niitä miinuspuolia. Kuten lokakuun pimeät aamut - varsinkin jos samaan aikaan satoi ja tuuli. Uh. Työ koetteli myös fyysisesti, mutta sen toinen puoli taas on hyvä kunto ja paluu normaaliin painoindeksiin. :)
Yritin kuitenkin jättää jälkeeni positiivisuuden viestin. Jos satun olemaan siellä myös ensi kesänä. En haluaisi heti aloittaa työtä tuskastuneena. Ehkä alkanut ´talviloma´ huuhtoo kaikki väsymyksen rippeet ja pystyn taas odottamaan kevättä.
Viimeisenä päivänä keräsin marjoja lähes maahan asti notkuvista pihlajista. Ja tein elämäni ensimmäiset pihlajanmarjahyytelöt, maukkaalla menestyksellä. Vähän noin niinkuin korvikkeeksi sille, että mustikat ja puolukat jäivät tänä vuonna metsään...
 |
| Syksyn satoa: omenahillo, pihlajanmarjahyytelö ja kvittenimarmeladi. |
