Kesäkuu lähenee puoliväliä, ja olen tehnyt alustavasti kaikkeni. Kylvänyt, idättänyt, koulinut, istuttanut, kastellut...Luoja on suonut kasvun, ja niinpä Mari Möröä lainatakseni totean: Melkein kaikki itää. Tai no, oikeastaan kaikki on itänyt, mitä on pitänytkin. Istutin viimeiset ylijäämä-paprikantaimet uusien yrttien penkkiin, kun siellä oli tilaa.
Viime vuosina olen aina alkutalvesta todennut: tänä vuonna en kasvattale siemenestä asti mitään, ostan valmiit taimet. Mutta mutta. Kun kauppoihin ilmestyy siemenhyllyt ja multapussit ja idätysastiat, taivun taas, ja alan kasvattaa siemenestä asti. Sitten olen pulassa nopeasti itävien taimien kanssa, kun niitä ei vielä saa ulos, niistä tulee valoa kohti kurottavia honteloita liian lämpimässä.
Nyt olen siis selvinnyt siihen vaiheeseen, että kaikki on kunniallisesti ulkona, kasvihuoneessa tai lavakauluksissa. Huh. Vettä taivaalta kiitos.
Luoja antaa aina myös ylimääräistä. Semmoista, jonka ilmestymistä aina ihmetellään, kummastellaan ja ihastellaan: talven aikana kompostiin kertyneet tomaatin siemenet (näin ainakin oletamme lähi-ihmisen kanssa) alkavat itää joutuessaan maanparannusaineena kasvihuoneeseen ja lavakauluksiin. Kasvihuoneessa on parasta aikaa 6 kpl huolella idätettyä, koulittua ja kasvatettua tomaatintainta - ja noin 20 itsekseen lähtenyttä alkua. (kuva). Viime vuonna sipulipenkin valtasi mahtavat tomaatinvarret, jotka tuottivat myös aika tavalla tomaatteja. Myös sellaisia, joita en tiennyt syöneeni. Jalostuvatko siemenet oltuaan talven kompostin lämmössä?
