Vaarallinen tarpeeton

Allekirjoitin paperin ja samassa minusta tuli vaarallinen vihollinen, joka on suljettava yhteisön ulkopuolelle mahdollisimman pian. Työvelvoite loppui heti, luovutin avaimen ja pääsy omalle koneelle oli suljettu jo seuraavana päivänä. Jossain sentään siinäkin firmassa ollaan tehokkaita...

Onneksi esimieheni oli maalaisjärjen mies, eikä tullut selkäni taakse vahtimaan, kun siivosin laatikoitani, vaikka jotain sen suuntaista ohjetta hän lienee saanut. En voi uskoa tätä menettelytapaa todelliseksi! Missä Hitlerin ajassa me elämme?

Nyt kun aikaa on jo hieman kulunut, voin tehdä jo surutyötä - sillä kai sellainen on tehtävä. Ainakin huomaan käyväni tapahtumia läpi yhä uudelleen, vaikken haluaisi. Tällaisella menettelyllä kyykytetään ihmistä rankemman kautta.

Irti jostain, kiinni jossain

Minut sanottiin irti. Päästettiin irti. Järjestelmien ikeestä - ennen kaikkea. Ensin oli pelko, sitten hämmennys, epäusko ja pikkuhiljaa tajuntaan hiipivä tieto: ne ovat tosissaan, sittenkin. Ja se osui nyt minuun. Mutta en uponnut. Olin kuin irtipäästetty ilmalaiva, joka jo pitkään oli keinunut köysien varassa ja salaa toivonut pääsevänsä tuulien mukaan.

"Lennä leijani, lennä, anna mennä, ota tuulesta kii." (-Jaakko Löytty)

Enkä kuitenkaan ole tuuliajolla, ohut lanka johonkin turvaisaan pitää laivani vakaana tuulessa. Hienoinen vapauden tunne, uskallanko edes sanoa sitä ääneen.