Käsityötieteen professori Sinikka Pöllänen on tutkinut käsitöiden ja hyvinvoinnin yhteyttä ja hänen mukaansa yhteys on vahva. Voin sen vain allekirjoittaa. Pölläsen mukaan kädellisinä olentoina meillä on suuri tarve tehdä käsillämme. Aivojemme yhteys käsiin on erityisen hallitseva. Tekemiensä tutkimustulosten mukaan käsityön terapeuttisuus on perustunut käsin tekemiseen ja toiminnan aikana tapahtuvaan pohdintaan.
"Käsityö monikanavaisena toimintana on virittänyt aivoja, kehittänyt luovuutta ja ongelmanratkaisukykyä. Käsityö voikin aikaansaada Csikszentmihalyin kuvaaman flow-kokemuksen, jossa tulee tunne, että asiat sujuvat ilman ponnisteluja ja jossa yksilö kokee olevansa tasapainossa itsensä kanssa. Toisaalta se voi ilmentyä myös Frankenhaueserin kuvaamana iloisena stressi-kokemuksena, jossa sopivan vaikeusasteen sisältävän haasteen ratkaiseminen kehittää henkilökohtaisia kykyjä."
"Vahva tunnesitoutuminen tekemiseen ja tuotteisiin luo kontekstin, johon usein liittyy koti, perhe, läheiset ihmissuhteet, sosiaaliset verkostot ja traditiot." (www.käsityöelämässä.fi/12 näkökulmaa käsityöhön)
Pölläsen mukaan voidaankin puhua kokonaisvaltaisesta, kehollisesta voimauttavasta toiminnasta ja funktionaalisuudesta.
Oi miten olenkaan voimaantunut - no, ainakin iloinen, että matot tuli kudottua. Oman käden jälkeä on kyllä mukava katsella, ja vielä kun sillä on selkeä funktio. Mutta kestävätköhän nämä matot yhtä kauan kuin edeltäjänsä? Vuodelta 1964.
