tiistai 23. kesäkuuta 2020

Värejä, värejä, värejä vaan

Kun pitkäaikainen projektini, viulu, valmistui, on seuraava ollut jo mielen päällä odottamassa. Jätesäkillinen kerittyä lampaan villaa odottaa karstaamista. Villa on pesty liasta ja lampaanpapanoista, ja karstaamisenkin olen ehtinyt opetella. Kerran olen kokeillut kehräämistä, mutta se oli vaikeaa. Sen opettelussa saattaa vierähtää tovi jos toinenkin. Ja rukkikin pitäisi hankkia.

Suunnitelmani on siis seuraava: teen näistä villoista lankaa. Ja värjään ne kasveilla. Ja kudon sitten niistä shaalin itselleni. Miten ihanan houkutteleva prosessi: alkuraaka-aineesta lopputuotteeseen asti, ihan itse.

No, villan käsittely on jäänyt vielä tuohon karstaamisen asteelle, siinäkin on hommaa talvi-illoiksi. Mutta nyt kesällä olen opetellut sitä kasvivärjäystä, ostolangoilla toistaiseksi. Ja hommahan meinaa lähteä lapasesta. Enemmän tai vähemmän (!) hurmaavia värejä olen jo saanut aikaiseksi mm. lupiinin lehdillä (ihanat vihreät) ja kukilla (outo), raparperin lehdillä (ei hurmaava), viinisuolaheinällä (outo), pajunkuorella (ihan ok) ja koivunlehdillä (hurmaavat keltaiset ja vihreät).

















Vasemmalta: lupiinin lehdet (keltainen), lupiinin lehdet + kuparivihtrilli (vihreä), raparperin lehdet + vähän nokkosta (rusehtava). Lankojen puretusaineena aluna.



















Viinisuolaheinää kasvoi yrttimaassa iso puska. Emme oikein osaa sitä syödä, niinpä keitin siitä väriliemen. Ihana aniliini, ja olin innoissani!
















No, mielenkiintoista värikemiaa, tässä tulos. Harmahtavia ja harmaan vihertäviä lankoja! Ainoa hieman lilaan vivahtava syntyi, kun pidin lämpötilan alle +60 asteessa. (Välissä oleva kellertävä lanka on aurinkovärjäyksessä ollut lanka - voikukkia ja lupiinin kukkia).


 
Parhaaseen lupiiniaikaan keräsin sitten violetteja lupiininkukkia - kun niistä pitäisi saada sinistä. Kivalta näyttää kattilassa tämäkin...
 
 
Ja mikä oli siinäkin lopputulos: sinänsä kivat turkoosit langat, mutta eivät suinkaan siniset. Ohjeita löytyy lupiininkukillekin, ettei lämpö saisi nousta yli +60 asteen.


 
Keittelin sitten keväällä kuorimistani pajunkuoristakin liemen.
















Ja viimein koivunlehdistäkin, josta muuten tuli aivan hurmaava tuoksu.


















Kivat värit nämä kaikki: vasemmalla pajunkuori + jälkiväri (vähän vaaleampi aprikoosi/rusehtava), keskellä valkoinen lanka, joka muuttui koivuliemessä keltaiseksi ja harmaa lanka josta tuli koivuliemessä vihertävä.

Nyt on sukkalankoja jos jonkin värisiä, ei muuta kuin puikot heilumaan. Herttaisen värikartan olen näistä värjäyksistä myös tehnyt, että muistan sitten miten mikäkin väri syntyi - sitten kun on aika tarttua omiin lankoihin.