Cucurbita pepo ja muut hauskuudet

Nyt kun puutarhuriopinnot ovat sujuvasti lähteneet käyntiin, on myös kasvien tunnistus ja tieteellisten nimien pänttääminen alkanut. Mutta ymmärsin tänään, että kyllä niiden opetteleminen on tärkeää, mieluummin yhden kerran jollakin kielellä, jota sitten ymmärretään joka maassa, kuin että opettelisi mahdollisia tilauksia varten nimet saksaksi, hollanniksi, tanskaksi, espanjaksi... ja mistä niitä taimia ja siemeniä sitten ikinä tilataankin.

Ensimmäinen tentti on vihanneksista, ja läpikäydessäni kasvilistaa mietin samalla omaa suhdettani kyseiseen kasviin. Kasvimaaltamme nimittäin löytyvät tänä kesänä ainakin Daucus carota subsp. sativus, Pastinaca sativa ja Lactuca sativa (Crispa-ryhmä). Kasvihuoneesta lisäksi Solanum lycopersicumia montaa sorttia ja lavasta Cucurbita pepoa sekä vihreänä että keltaisena. Itsekseen on uuteen yrttimaahan ilmestynyt ilmeisesti myös Cucumis sativus - en todellakaan ole sitä kylvänyt - mutta selitys täytyy liittyä omasta kompostista saatuun multaan. Siellä on siemenet säilyneet niin hyvin, että lähtivät kasvamaan. Kuten myös pari Solanum lycopersicumia. Ja tämä on tosi.

Pisum sativum kasvoi huonosti ja joku kävi sitä syömässäkin, mutta muutamia palkoja sain syödä itsekin. Phaseolus vulgarista (var. nanus) en sen sijaan kasvattanut ollenkaan. Rheum rhabarbarum tekee jo toista satoaan, sehän nousee yleensä keväällä ensimmäisenä. Raphanus sativus (Radicula-ryhmä) olisi kivaa pikkunaposteltavaa alkukesästä, mutta jostain syystä se jää aina kylvämättä. Brassica napus subsp. napobrassica ja Brassica rapa ovat myös kaaliperhosten suosikkeja, joten kokeilematta ovat nekin. Rakuunan kanssa lähi-ihminen tosin tekee niistä maukkaista ruuan lisukkeita ja ne sopivat myös osaksi juuresmuusia.

Brassica rapa Pekinensis-ryhmä on kehno salaattiaines, mieluummin raikasta salaattia saa Lactuca sativa Capitata-ryhmän aineksista tai Lactuca sativa (Crispa-ryhmä) sellaisenaan. Iltanäkkärin päälle paprikanmakuista tuorejuustoa ja pala Capsicum annuumia. Nam.

Lähes jokaisessa lähi-ihmisen tekemässä kasvis-Wokissa on edustettuna ainakin Allium Cepa (Cepa-ryhmä), Allium sativum, monesti myös Allium schoenoprasum ja Brassica oleracea (Italica-ryhmä) sekä ehdottomasti Cucurbita pepo! Silloin tällöin myös Brassica oleracea (Botrytis-ryhmä), Allium porrum sekä Apium graveolens (Dulce).

Oliko tässä jo brassailua tarpeeksi? Ehkä vielä tämä viiden pisteen nimi: Beta vulgaris subsp. vulgaris var. conditiva. Ainakin ystäväni ja entinen työtoverini Päivi tykkää siitä tehdyistä ruuista.

Solanum lycopersicum = sudenpersikka

Loikkausmietteitä ja rajattomia lapsia

Meillä oli hääpäivä eikä keksitty mitään huikaisevaa, mihin nykyinen köyhäily olisi antanut myöten. Varasimme extempore piknik-risteilyn - sen älyttömän keksinnön, jossa matkustajat seilaavat laivalla edestakaisin päivän ajan käymättä ollenkaan maissa. Hm.

Laivan lähtöä odotellessa tapasin vanhan työkaverini, joka tätä nykyä asuu Maarianhaminassa. Oli palailemassa lomalta kotiin ja töihin. Kuulin ihanasta työyhteisöstä, ihanista töistä ja asiakkaista - eikä ikärasismia ollenkaan.

Maarianhaminassa valuessamme laivanvaihtokuiluun ehdotin lähi-ihmiselle, että voisimme loikata Maarianhaminaan! Hän hymähti, että 'niin, voisimme vedota kaltoin kohdeltujen graafikoiden epäinhimillisiin oloihin Turun työmarkkinoilla, ja anoa, että perinteiset printtigraafikot saisivat vielä viimeiset vuotensa toteuttaa luovuutensa tuotoksia rauhassa'. Lojaaleina 'kotimaatamme' kohtaan siirryimme kuitenkin karjalauman mukana takaisin päin lähtevään laivaan.

Köyhäilybudjettimme saneli myös sen, että olin varannut vain buffet-illallisen. Tajuttuamme, että jouduimme keskelle lapsiperheiden kaaosmaista ja meluavaa ruokailuhetkeä sekä maistettuamme laivan hanaviiniä olimme putoamaisillamme epätoivon kuiluun. Rauhoitin oman tilanteemme pyytämällä tarjoilijan paikalle, ja lähi-ihminen neuvotteli parempana viiniasiantuntijana meille pullon laadukkaampaa juotavaa - eri maksusta tietenkin. Sitten vain keskityimme nauttimaan hyvistä pöytien antimista - sillä niissä sinänsä ei ollut mitään vikaa ja tarjonta oli monipuolinen.

Ajattelin ensin myös kirjoittaa tulikivenkatkuisesti lapsiperheiden pallohukkaisista oloista. Mutta viereisen pöydän rajaton pikku häirikkö sai lopulta ehkä lieventävän selityksensä kuultuamme vanhempien vakavan keskustelun yhdessäpysymisen vaikeudesta. Silti - yksikään silmiini osunut alle kouluikäinen lapsi ei syönyt ruokaansa rauhallisesti ilman heilumista, huutamista ja ruualla leikkimistä. Vasta istumaan oppineille sen jotenkin suon, heillä on vielä opettelemista ihan motoriikkansakin kanssa. Mutta hieman isommille soisin jo jonkinlaisia käytöstapoja. Anteeksi kaikki lapselliset ihmiset, jos yleistän liikaa! Laivan rauhaton ympäristö oli varmaan omiaan korostamaan lasten levottomuutta.

Emme siis loikanneet Maarianhaminaan. Ja söimme vatsamme täyteen maittavaa ruokaa. Emmekä menettäneet hermojamme. Päiväkin sujui lopulta nopeasti, sää suosi, ja laivalta ostetut tuliaiset riittänevät pitkälle. Mutta lähi-ihminen on jo pariin kertaan muistuttanut, että jos vielä menemme laivalle, syömme a'la cartessa. Tuo ääneen lausuttu toteamus minun olisi pitänyt saada nauhalle.