perjantai 15. huhtikuuta 2016

Lavakaulukset kohopenkeille

Kivikova savimaa on teettänyt jo yli kymmenen vuotta töitä, aina keväisin lähi-ihminen jaksaa sen kyllä kasvimaan kohdalta möyhentää ja joka vuosi siihen tuodaan hiekkaa ja turvetta. Ihan kohtuu hyvää multaa siinä alkaa olla, mutta aina satoa korjatessa on tullut mieleen, miten hyväksi mm. porkkanat olisivatkaan jaksaneet kasvaa muhevammassa maassa.

Puutarhaopintojen innoittamana heräsi ajatus, että tehdään kohopenkit. Sitä suositellaankin savimaalle. Ja kun entinen kasvimaa oli ympyrän muotoinen, niinpä lavakauluksetkin tulisi saada siihen muotoon. Minulle olisi riittänyt, että tehdään suorakaiteen muotoisia laatikoita, ja ripotellaan ne vaan ympyrän muotoon. Väliin jääviin kolmioihin olisin istuttanut kukkia.

Mutta lähi-ihminen piti päänsä, ja alkoi rakentaa yhtenäistä kaksitoistakulmaista ympyrälaatikkoa.















Tältä kasvimaa näytti talven jäljiltä. Keskellä kasvaa raparperi, ja se saa siihen jäädäkin.















Meillä elää kuitenkin vahvana kierrätysperiaate. Roudasin yhdeltä rakennustyömaalta joutilaita eurolavoja, ja muutama saatiin ystäviltä. Niistä purkamalla saatiin mittaan sahattuja valmiita lautoja.















Tässä on lähi-ihmisen karkea suunnitelma ja mitoitus. Minä huokailin tässä vaiheessa vähän raskaasti - eikö koskaan mitään yksinkertaista?















Mutta sitten kun tilattu multa tuli - ja se osoittautui ainakin näöltään ja rakenteeltaan ihanteelliseksi tavaraksi - niin minunkin uskoni projektiin alkoi vahvistua. Lähi-ihminen jaksoi myös kärrätä neljä kuutiota multaa portilta puutarhaan. Kuorma-auto kun ei saanut kipattua kaikkea ihan pihan puolelle.














Puutavara ei kestä maakosketuksessa kovin montaa vuotta. Ympäristöystävällisiä ja kasvimaalle soveltuvia käsittelyaineita ei tunnu olevan markkinoilla. Yksi luonnonmukainen keino pidentää maahan iskettävien tolppien kestävyyttä on polttaa niiden kärjet hiileksi. Tein työtä käskettyä, aika näyttää tepsiikö.















Hiillostetut tolpat ovat kuin isoja palaneita tulitikkuja.
















Tässä vaiheessa alkaa hahmottua kasvimaan oikea rakenne, ja alan jo miettiä, mitä siihen tänä vuonna pitäisi kylvää. Oman kasvimaan hoitamisesta saan hyödynnettyä pari viikkoa työharjoitteluksi. Otin tämän kasvimaaprojektin sellaiseksi. Ja mikäs sen mukavampaa, kun se tuntuu rakentuvan tuolla itsekseen (itsekseen ja itsekseen, mitä mahtaa siitä sanoa lähi-ihminen..). Minulle jää vain varsinainen viljelytyö. On se mukava että samassa taloudessa on kivenpyörittäjän lisäksi kuopankaivaja ja kotitarverakentaja. Miten minä muuten olisinkaan näin hienoa kasvimaata saanut?