Omat urakat

Molemmilla on omat kiinnostuksen kohteensa ja intohimonsa, mikä sinänsä on hyvä asia. Tulee moni homma hoidettua siltä, joka siitä eniten pitää. Siinä missä lähi-ihminen haluaa tehdä pihastamme kivenpyörittäjän kylän ja siirrellä kiviä ja laattoja aina uusiin paikkoihin, minuun iskee sisäremontti-into. Onneksi tapetit oli ostettu jo keväällä valmiiksi, sillä se iski tiistai-iltana. Siinä samassa siirsin huonekaluja syrjään ja vanhat tapetit olohuoneesta saivat kyytiä. Nyt on olohuoneen puoli jo

laitettu ja homma jatkuu vielä kohti käytävän seiniä.

Nyt on ollut myös lähi-ihmisen vuoro käydä tsemppaamassa ja haahuilemassa hiljaa sukkasillaan selkäni taakse kommentoimaan. Lopputulos on kuitenkin niin hauska, että miten siihen raaskii taas laittaa taulukoukkuja...

Loimujen hiontaa

Voi tuskien taival, mitä aiheuttaa puun niin kauniit loimut. Opettaja sanoi ajatelleensa minua, kun valitsi aikanaan sopivia viulunrakennuspuita. "Ajattelin, että tämä kaunis ja hieman epäsymmetrinen loimu olisi sinun näköisesi". Juu kiitos kauniista ajatuksesta, minustakin se on ihanan elävä ja vähän erilainen pinta, mutta enpä tiennyt, miten työlästä se on saada sileäksi. Loimun tummempi kohta on niin tuskaisen kovaa puuta ja vieressä vastaavasti pehmeämpi kohta; haastetta kerrakseen. Olen jumissa tässä kohtaa.