Eläinystävällistä elämää?

On se niin ihanaa, kun on iso piha kasvimaineen, marjapensaineen ja hedelmäpuineen. Näin luonnon keskellä voi myös seurata läheltä lintujen, oravien ja muiden pikkueläinten touhuja. Yksi ilta sain oravan kiinni itse teossa: oli juuri nappaamassa vadelman pikku kätösiinsä. Ja viimein kun yksi omenapuistamme on tehnyt kymmenittäin omenia, on niistä jo ison osan nököhampaat käyneet maistamassa. Pysyisivät siellä pähkinäpensaassa, ei niitä kitkeriä pähkinöitä syö erkkikään. Kirsikoita ehdin syödä tänä vuonna kaksi, loput punaiset viinimarjat luovutimme jo linnuille sen jälkeen, kun ystävälliset työtoverini olivat hakeneet suurimman osan.

Kasvimaa on jo vuosia sitten ympäröity verkkoaidalla, sillä alkuaikoina salaattipenkissä rönöttänyt pupu ei ollut moksistaan lähestyvästä ihmisestä. Kuvitteli ehkä piiloutuvansa salaattien joukkoon. Puiden runkojen lisäksi pitkäkorville kelpaavat myös piikikkäät vadelmat ja tyrnit. Hoh-hoijaa, ei mitään rajaa.

Keväisin sisään tunkee maakiitäjäisiä, syksyisin hiiriä ja sammakoita, mistä ne kaikki kolonsa löytävätkään. Tosin loppukesän minikokoiset sammakonpoikaset ovat aika sympaattisia, pelastin yhden juuri sadevesialtaan "sammakkoportailta", joita pitkin se urhea oli pelastautunut hukkumasta. Oli raukka ihan kohmeessa ja väsynyt.

Sammakkoportaat ovat lähi-ihmisen innovaatio vesiastiaan pudonneiden sammakoiden pelastustieksi. Aikuiset sammakot osaavat käyttää sitä ihan suvereenisti, pienille se on rankka rupeama...

Oi ihana elokuu

Kesä ei ole vielä mennyt. Vaikka äitini aina alkoi juhannuksen mentyä huokailemaan, miten kesä on lyhyt ja kohta on taas syksy. Minä en sorru siihen. Elokuu on suuri suosikkini, ainakin silloin kun illat pimenevät mutta lämpöä riittää, silloin kesä on syventynyt. Tulee hyvin keskieurooppalainen tunnelma. Sitä paitsi pidän syksystä myöhemminkin, sen väreistä ja viileydestä sekä toiminnallisuuden alkamisesta. Voi vaikka jatkaa mosaiikkitöiden tekemistä.