tiistai 26. heinäkuuta 2016

Kesäzombie ja "työsuhde-edut"

Viherrakentaminen ja -huolto EI ollut se linja, jonka puutarhakoulussa valitsin. Mutta kesätöitä saadakseni otin vastaan sellaisen loma-ajan työn. Ihan hyvää kokemusta ja kaikin puolin hyödyllistä. Saan ainakin tuntuman siitä, että olin linjavalinnassani osapuilleen oikeassa. Viherhuolto taitaa olla puutarha-alan töistä sieltä rankimmasta päästä. Vaikka työterveyslääkäri on kuulemma sitä mieltä, että työmme on kevyttä puuhastelua raikkaassa ulkoilmassa. On toki. Varsinkin vilkasliikenteisen tien viherkaistaa kitkiessä.

Onhan kyllä ihanaa pyöräillä töihin raikkaana kesäaamuna usvan noustessa joen pinnasta. Ja aikaisin alkava työpäivä (herätys klo 4.30, jotta ehdin koota itseni kuudeksi paikalle) tarkoittaa myös aikaista kotiinlähtöä - mikä taas sekin on ihanaa. Mutta kaikki siltä väliltä pistää kropan lujille ja iltapäivällä olen jo valmis zombie. Kotiinpäästyäni ajatuksissa ovat vain suihku ja päiväunet, särkevät jäsenet vaativat välitöntä lepoa.

Niin ja onhan tässä työssä etujakin: pensaiden alusista ja puistojen kulmilta kun löytyy kaikkea hylättyä tavaraa, jota kierrätysmyönteinen ihminen ei voi jättää dyykkaamatta. Viimeeksi kiikutin kotiin ruskean kylpyhuonehyllykön (vien sen ulkovarastoon, en kylppäriin), viinipullon avaajan (näyttää toimintakuntoiselta ja siistiltä) sekä sytkärin (priimakunnossa ja vieläpä täytettävä)...miljoonista pulloista ja tölkeistä puhumattakaan. Niistä saadut rahat tosin menevät työyhteisön virkistysrahastoon, jolla mitätönpalkkaiset uurastajat saavat lounastaa silloin tällöin ja kokea yhteenkuuluvuutta.

Mitä sen rinnalla on särkevät sorminivelet ja kipeät polvet. Eikä haittaa jos vähän oksasahalla vetäisee reiteensä pari reikää tai joutuu iltaisin nyppimään kaikenlaisia piikkejä käsistään. Pakko myöntää, että lasken jo päiviä, että pääsee kouluun lepäämään.

tiistai 19. heinäkuuta 2016

Uudelleen juurrutetut

Tuli tässä äsken kylässä käyneiden ystävien kanssa puheeksi juuret, siis se mistä kukin on kotoisin. Tai mitä kukakin niillä juurilla sitten tarkoittaa. Minä olen aina ajatellut niiden olevan siellä missä olen syntynyt, riippumatta kaipaanko sinne vai en. Mutta lähi-ihminen olikin sitä mieltä, että juuret ovat siellä, mihin on kotiutunut. Ja sitä näkökulmaa vasten tämä loppusijoituspaikaksemme määritelty koti olisi se, missä meidän juuremme nyt ovat.

Ja tämän kyllä allekirjoitan. Löysinkin sille sopivan termin: olemme uudelleen juurrutettuja, tai istutettuja, siirrännäisiä. Juurien tehtävähän on sekä ottaa vettä ja ravinteita maasta myös pitää kasvi tiukasti maassa. Siksi kai voi sanoa, että 18 vuoden jälkeen olisimme jo juurtuneet tänne, minne meidät on "siirretty". Se kai on hyvä tilanne, että tältä tuntuu. Vaikka maailman tuulet riepottelevat, toiveemme on, että juuret pitävät meidät paikoillamme.

Kevyestä filosofoinnista kevyeen käytännön elämään. Ja mitä muuta se voisikaan sisältää kuin puutarhaa ja kasvimaata. Olin sinisilmäinen ja uskoin, että kohopenkkikasvimaamme olisi turvassa vain kastelukannun ollessa portinvartijana. Mutta rehevästi jo kasvussa olleet salaatit sekä parin sentin mittaiset mangoldin taimet olivat vastustamaton houkute rusakoille, jotka olivat uskaltaneet hypätä penkeille niitä popsimaan. Törkeää, huudahdin sen huomattuani, ja riensin lähi-ihmisen luokse anomaan kunnon porttia kasvimaalle. No, portti tuli, ei aivan yhtä hieno kuin itse kasvimaa, mutta ajaa asiansa. Kasvikset saavat olla turvassa.



Härkäpavun kukintoa. Tukevat taimet ovat toista metriä pitkiä ja valmiita palkojakin näyttää olevan (19.7.). Lähi-ihmisen on aika tutustua härkäpapuresepteihin...