Vaikka loppupään kova savi jo onkin haihduttanut liiat maailmanparannusinnot lapiolla kaivajalta - työ alkaa maistua jo puulta - vai pitäisikö sanoa savelta? Minun tehtäväkseni jäi vesieristeen levittäminen kivijalkaan. Ja yleinen tsemppaaminen. Käyn aina välillä seisoskelemassa kaivauksen reunalla ja huutamassa: jaksaa, jaksaa.
Toisenlaisia kaivauksia tehtiin tänä kesänä Ravattulan Ristimäen kirkkoraunioilla, jossa paljastui 1100-luvun loppupuolelle ajoittuneen kyläkirkon perustukset ja satoja hautoja sen ympäriltä. Kävin tutustumassa raunioihin ja vaikutuin jälleen Turun historiallisuudesta: missä tahansa jotain kuopasee, aina jotain merkittävää löytyy. Vaikka ei tietysti näin ainutlaatuista joka paikasta.
Nuoren kaupungin kasvattina minulla on jotenkin ylväs tunne asua historiallisella alueella. Ikäänkuin vuosisadat kuiskailisivat, että täällä on ennenkin eletty ja pärjätty, tämä on hyvä paikka asua. Ja niinhän tämä onkin.
 |
