Keisarin uudet järjestelmät

Kirjoitin purnauskirjeen, jotta se julkaistaisiin työpaikkani henkilöstölehdessä. Se ei kuitenkaan ehtinyt seuraavaan numeroon - ja sen jälkeen purnauspalsta lopetettiin. Tyypillistä.

Huomasin nimittäin, miten oikeassa talous- ja yrityshistorian professori Markku Kuisma on kirjassaan Yksinkertaisuuden ylistys. Työpaikkani uudistusten ja järjestelmien tullessa eteeni nousi pari voimakasta mielikuvaa: lasten laatikkoleikki, jossa oikean muotoinen palikka pitää saada oikean muotoisesta aukosta sisään. Siihen Kuismakin viittaa:
"Elämme vallankumouksellista aikaa. Suomessakin on tehty ripeätahtisesti fantastisia vuosisadan uudistuksia, joissa pyöreää maailmaa on tungettu tarmokkaasti ideologisten harha- ja muotikuvitelmien raamittamiin neliskanttisiin laatikoihin. Ympyrä ei tahdo mahtua kulmikkaaseen laatikkoon, mutta jälkeä harjoituksesta syntyy. Seuraukset ovat kustannustehokkaan, järkevän ja samalla inhimillisen toiminnan kannalta surkeat. Toivottua tehokkuutta toinen toistaan seuraavilla muotihömpötyksillä ei saavuteta. Sen sijaan tuhlataan kallista työaikaa, -motivaatiota ja yhteisiä varoja."

Toinen jatkuvasti mieleeni nouseva kuva on Chaplinin elokuvasta Nykyaika, jossa pieni työläinen joutuu valtavaan rattaiden muodostamaan koneistoon pyörimään. Koneet ja prosessit ennen kaikkea.

Muutosvastarintaa? Ehkä vähän ja terveellistä. Tähän asti työelämässäni esimerkiksi tekniikan kehityksestä on tullut tunne, että WAU, tällaistakin voidaan nyt tehdä, helposti ja vaivattomasti. Monet tekniset uudistukset ovat lisänneet mahdollisuuksia luoviin ratkaisuihin ja ideoihin. Nyt on taas otettu askel eteenpäin ja kaksi taakse. Olemme saaneet työvälineitä, joiden myötä työnteko on tökeröä, epäkäytännöllistä ja kallista. Keisarin uudet järjestelmät, sanon minä.

"Uudistukset ovat tarpeen, eivätkä asiat ole yksinkertaisia. Sitä suuremmalla syyllä yksinkertaisuuden tavoittelu pitäisi pitää kirkkaana mielessä." (Kuisma)

Samoja teemoja pyörittelee myös Pekka Pohjakallio kolumnissaan Finpron lehdessä InFront 1/2013:
"PERUSONNELLISUUS muodostuu aikaansaamisen kokemuksesta sekä merkityksen ja autonomian tunteesta. Jos työn merkitys on liian abstrakti, sitä ei koeta merkitykselliseksi. Ajankäyttöä mitataan, mutta mitä saamme aikaiseksi? Työntekijän motivaatioon ja hyvinvointiin käytetty panostus saadaan 9-kertaisena takaisin. Ihan rahana."

Siitä pääsisi jo syvemmälle työhyvinvoinnin ja sen seurausten pohtimiseen.

Jäisiä stalaktiitteja

Halistenkosken jäiset taideteokset olivat viime viikonloppuna monen kameran kohteena. Mieleen tulivat tippukiviluolat - ehkä näiden synnyssä onkin jotain samaa, nesteen aiheuttamia kerrostumia. Tosin nämä ovat syntyneet hieman nopeammin - ja häviävät myös pian.

At last when we have had several frosty days, so many people were photographing "frozen stalagtites" in Halistenkoski-falls nearby our home. Beautiful pieces of art.

Jotain samaa Belgian tippukivissä...Stalagtite cave in Belgium.