Mattoilua – mattoiloa

Niin tuli taas tehtyä pari iloista mattoa. Värikkään nimi on Emäntä ja Isäntä, punaisen Päivin pinkki. Tilaaja valitsi värit ja hankki kuteet, tekijä antoi mennä vähän mutu-tuntumalla, lopputulokset kaiken kaikkiaan aika hauskat. Ainakin emäntä ja isäntä tuntuivat olevan tyytyväisiä. Oli tekijä itsekin. 

Viilaten ja höyläten

Viulun pohjapuu alkaa olla valmis. Viimeiset viilaukset sananmukaisesti eli ulkoreunan pyöristys. Tämän jälkeen pohjan voisi liimata kehykseen. Mutta palaamme siihen vaiheeseen, kunhan pohja on ensin ollut kuukauden verran työväenopiston kevätnäyttelyssä. 

Sillä aikaa kun pohja on kaikkien ihailtavana opiston ikkunavitriinissä, pääsenkin aloittamaan kansipuiden käsittelyn. Tässä vielä melko neitseelliset, tosin jo tasoon höylätyt puut. Vielä viimeistellään reunan suoruus ja sen jälkeen ne liimataan yhteen. Kansipuut ovat kuusta, sen käsittely on taas erilaista kuin pohjan, joka on kauniisti loimuavaa vaahteraa.

Ammattimaisella (opettajan) höylällä on ilo työskennellä. Läpinäkyvän ohuita lastuja - eikä töki yhtään tottumattomankaan käsissä. Taas kerran tuntee hyvien työkalujen merkityksen.