Kun viime kesän kausityöt alkoivat lähennellä loppuaan, minua kysyttiin sijaistamaan vakituisen puutarhurin isyyslomaa. Kolme pimeimmän talven kuukautta - nielaisin pari kertaa ja suostuin. Eihän tarvitse ainakaan selvitellä työvoimaviranomaisille tekemisiään. Ja työsuhdetta jatkettiin samaan syssyyn parilla kuukaudella, kun kiinteistönhoitajakin oli pitkällä sairaslomalla. Sitten - jos Luoja suo ja tuuli on myötäinen - niin huhtikuun puolivälissä alkavat taas kausityöt lokakuun loppuun asti.
Pimeät ja kylmät talviaamut eivät minulle aamu-uniselle ole olleet tietenkään mitään herkkua. Mutta töiden määrää ei ainakaan voi valittaa. Alkusyksy ihan viime vuoden loppuun asti oli leutoa, ja ehdin vielä siivota paljon molempien hautausmaiden yleisilmettä. Pensaat on leikattu, varastot siivottu, työkalut teroitettu, linnunpöntöt putsattu. Kun talvi ja lumi sitten viimein tulivat, ovat tekemiset ulkona melko vähissä. Auraukset on ulkoistettu - ja kun lämpötila on ollut tasaisesti pakkasella, ei mitään valtavia liukkauksia ole päässyt syntymään. Olen siis lähinnä "tisurissa" *.
Ja kun nyt melkein kolme kuukautta on jo mennyt, ja katselin kalenteria jo sillä silmällä, että missä kohden voisin lomiani pitää, niin tunsin jo kevään kutkuttavan läheisyyden. Kyllä se sieltä taas tulee, ja valo voittaa.
Surun hetkiä tuli tähän alkuvuoteenkin, kun veljen aika oli lähteä. Muutenkin sekä sisarusteni että koko serkussarjan nuorimpana tajuan, miten alkaa tämä sukupolvi pikkuhiljaa hiipua. Lähtöjen läheisyys hyökyy päälle, ja elämä lyhenee kerta kerralta. Mutta sitten istun kangaspuitteni taakse, kiristän loimen ja kerään värikkäitä kuteita, ja alan paukuttaa. Mieli kaipaa tekemistä, ystävä mattoaan.
* "Tisuri" tarkoittaa päivystäjää tai päivystysvuorossa olevaa henkilöä. Sana juontaa juurensa ruotsin kielen sanaan dejour (päivystys). Termiä käytetään erityisesti ammattikielessä, kun viitataan henkilöön, joka on vastuussa välittömästä toiminnasta. [Ai-yhteenveto]
