Teit' isäin astuman

Isäni oli ammatiltaan kirjaltaja. Hän aloitti uransa kirjapainossa käsinlatojana, loppuaikoina työ sanomalehdessä oli asemointia printatuilla tekstipalstoilla ja rasterikuvilla, sen lähemmäs tietotekniikkaa hän ei ehtinyt. Ensimmäisellä luokalla koulussa vanhempien ammattia kysyttäessä kerroin, että isäni on kirjailija, mutta opettajan epäilevän olemuksen vuoksi piti kotona kuitenkin tarkistaa, mikä isäni ammatti oikein olikaan.

Ensimmäinen kesätyöpaikkani oli isän työpaikan pihalla, jonne tehtiin uutta nurmikkoa. Samana kesänä olisin päässyt harjoittelijaksi sanomalehden asemointia oppimaan. Totesin kuitenkin 15-vuotiaan varmuudella, että kolme viikkoa kesätöitä riittää, ehdin olla töissä vanhempanakin. Oppi jäi silloin saamatta.

Elämä vei ja kantoi muiden opintojen kautta sitten kuitenkin graafikon ammattiin. Ja löysin lopulta itseni tekemästä isäni työtä, taittoa. Välineet vain ovat erilaiset, aika luonut toisenlaisia vaatimuksia, mutta pohjimmiltaan työ on samaa. Isä ehkä olisi nyt iloinen tyttärensä ammatillisesta suuntautumisesta.

Kotona tietokoneen yläpuolella seinällä oli jossain vaiheessa vanha kasti, kirjapainotyöntekijän lokerikko, jossa pidettiin metallista valettuja kirjasimia. Siinä nurkassa historia kohtasi nykypäivän.

Joskus päämäärä on sama, vaikka eri tietä kulkeekin. Sitä paitsi samat niska- ja hartiavaivat ovat riesana tässäkin työssä.