Miten inspiroiva kirjoitelmien kohde lähi-ihmisestä onkaan tullut. Hänen aamuisin rönsyilevät kyseenalaiset runonsa ovat kuin voikukat nurmikolla, yhtä kontrolloimattomina ne tulevat ja ryöpsähtävät esiin. Tuovat kyllä väriä elämään, mutta eihän niitä monikaan tahtoisi pihalleen.
Lähi-ihmisen runot ovat osa joka-aamuista tunnin aikana tapahtuvaa kulttuurievoluutiota. Ensimmäiset heräämisen jälkeiset kommentit kuuluvat sarjaan ´örf´ - minkä jälkeen alkaa hidas kehitys Cro-Magnon-vaiheen kautta kohti ymmärrettävää kommunikointia, jossa runot pulppuavat iloisina ja tietoisina aiheuttamastaan huomiosta.
Mutta kuten kypsyneen voikukan höytyvät niin myös lähi-ihmisen tuokiotuotokset nousevat tuulen mukana ja katoavat horisonttiin. Eikä niitä sitten enää kukaan muista.
Pitäisiköhän niistä tehdä kokoelma? Jos vaikka painettaisiin niitä vessapaperiin.
(Wikipedia: Cro-Magnonin ihminen oli eräs Eurooppaan levinneistä varhaisen nykyihmisen muodoista. Cro-Magnonin ihminen on elänyt Euroopassa myöhäispaleoliittisella kaudella, arviolta
35 000–10 000 vuotta sitten. Cro-Magnonin luoma jääkauden ajan kulttuuri oli pitkälle kehittynyt metsästyskulttuuri luolaveistoksineen, luolataiteineen ja koristelluin ja taitavasti tehtyine työkaluineen.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti