Metsässä ollaan hereillä myös. Mieleen tulee Osmo Iisalon kirjoittama tarina Immilän Aatamista halonhakkuussa (Lukutunnin kirja IV, 1971). Siinä Aatami ihmettelee metsästä kuuluvaa puhetta: – Istu mättäälle, istu mättäälle, paa piippuun, paa piippuun, ei kiiruutta, ei kiiruutta. Päivän kuunneltuaan laulurastaan hokemista Aatami iltahämärissä astelee kotionsa yhä ihmetellen kuka häntä päivän mittaan kiusoitteli.
Jonkun tovin jos toisenkin sahattuaan alkoi lähi-ihmisen hartioissa jo tuntua äkillinen fyysinen ponnistus, ja saunan lämmitys mielessä hän totesi päivän urakan päättyneen. Rankapino ei vielä paljon pienentynyt vaikka sahattujen pätkien kasa kyllä kasvoi. Mutta tämä oli vasta alkua. Monta mieltä rentouttavaa hetkeä on vielä odotettavissa tämän pinon äärellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti