Syvensin viulun pohjan koristenauhan reunakourua lisää, täydellinen se ei ole vieläkään, mutta lähentelee oikeanlaista. Kourua oli syytä syventää hyvin varovaisesti, sillä itse nauha jäi kuitenkin aika pintaan.
Ja kun opettajakin hyväksyi pohjan muodon viimein, pääsin tarttumaan pohjapuun sisäpuoleen. Sen kovertaminen onkin sitten taas melko työläs vaihe, ja viime hetkillä pelottavan tarkka. Lopputulokseksi pitäisi saada paksuudeltaan vaihteleva (2,5 - 5 mm) pohjapuu. Muoto ja oikeissa kohdissa olevat paksuudet vaikuttavat sointiin, olen siis asian ytimessä. Mittauksia on tehtävä paljon, sillä kovin ronskilla kädellä voi loppuvaiheessa olla kohtalokkaat seuraukset: reikä. No, siitä ei vielä ole vaaraa, keskikohdan paksuus on alkuvaiheessa noin 15 mm, eli kovertaa saa sentin verran. Reunoilla ei ole niin paljon työstövaraa, joten mittaaminen on tärkeää.
Oikea pohjan paksuuden mittaamista varten tehty paksuusmittari on sen verran arvokas työkalu, että näin satunnaisena harrastajana sitä ei viitsi itselleen ostaa. Se on kuitenkin opettajalta lainattavissa tuntien aikana. Mutta eräässä autoilijoiden suosimassa kaupassa eteeni sattui pieni muutaman euron manuaalinen paksuusmittari, jolla mitataan jarrulevyjen paksuutta. Ei sillä ihan kaikkiin kohtiin viulunpohjassa ylety, mutta auttaa sen verran, että pystyn kotonakin edistämään kovertamista tiettyyn pisteeseen asti. Sovellettu käyttötarkoitus.
Reunaan piirretään apuviiva 6 mm:n päähän, viivan ulkopuolinen alue jätetään koskematta. Koverrus alkaa viivasta sisäänpäin ja syvenee kohti keskustaa.
Alkuvaiheessa työkalu on taltta, myöhemmin voi siirtyä pieneen höylään. Tosin en vielä ole tullut höylän kanssa sinuiksi, se on tekniikkalaji, jota en jostain syystä hallitse. Enkä harjoittelu tekee mestarin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti