Arkistopalloja

Vuosi sitten ystävälle syntymäpäivälahjaksi tehty pannunalunen löytyi kuvina arkistoistani. Voitanee jo julkaista tässäkin.

Musaa hanskassa - hanska hukassa?

Luin tänään Hesarista -  (luen Hesaria harvoin, mutta tänään yritin tehdä jotain hiljaista, että lähi-ihminen saa nukuttua pois pahimman olonsa hammaslääkärikäynnin jälkeen, jolloin häneltä poistettiin pala poskea...siis joku arpeutunut kohta...ja voin vain kuvitella, mitä särky on kun puudutusaineen vaikutus lakkaa...) - mutta luin siis Hesarista, että Jyväskylän yliopiston musiikinlaitoksella on kehitetty prototyyppi musikkikäsineestä. Hanskassa on antureita useissa riveissä ja toisella kädellä voi sitten painella niitä ja tuottaa haluamaansa musiikkia.

Hanketta kehittelee parasta aikaa yhdeksän asiantuntijaa opettajasta ohjelmoijaan. Tarkoituksena on tehdä tuote myyntiin. Myös muualla maailmassa on kehitelty vastaavia käsineitä. Älypukeutuminen on kuulemma nouseva ala.

Mutta miksi ihmeessä haluaisin kantaa musahanskaa mukanani musisoidakseni itselleni kuulokkeiden välityksellä vaikkapa joukkoliikennevälineissä, kuten hankkeen kehittäjät hehkuttavat? Ihan sama kuin nyt jo yleistynyt kännyköiden jatkuva tuijottelu ja näprääminen paikassa kuin paikassa. Miksi pitää olla koko ajan tekniikan kanssa tekemisisissä ja saastuttaa oma tässä hetkessä olon taito????

Vahvoja musiikillisia elämyksiä ja onnistumisia, vakuuttavat tekijät. Niin varmaan - kun osaan painella muutamaa nappia hanskassani. Ou shit! Eihän tänään ole aprillipäivä tai mätäkuu alkamassa...?

Ruukkuja, ruukkuja

Kesällä innostuin jatkamaan kestokasteluruukkujen päällystämistä mosaiikkitekniikalla. Palojen liimaukset sain tehtyä mukavasti terassilla istuskellen, mutta saumauksen teko jäi talvi-iltojen puuhaksi. Joululomalla tuli nämäkin työt viimeisteltyä.

Toisessa kuvassa näkyvä kasvi on valkoinen, kerrottu petunia viime kesältä. Se kesti muutaman pakkaspäivänkin ikkunalaudalla (ulkopuolella), ja ilmojen ollessa jatkuvasti plussan puolella se jatkoi koko loppuvuoden kasvamistaan. Tuo kuva on otettu joulukuun 12. pv, ja yksi kukka kukkii iloisesti ja ikäänkuin uusia nuppuja olisi ollut yhä tulossa. Jos joskus työskentelen jossain puutarhamyymälässä neuvomassa asiakkaita kesäkukkien hankinnassa, voin kokemuksen rintaäänellä sanoa, että petunia on kestävä kukka!

Pohja irti

Viulun pohja irrotettiin muotista. Nyt se näyttää jo puolikkaalta viululta :). Vaikka onhan sitä vielä edessä enemmän kuin puolet, sillä kaula vaatii ainakin sen kolmanneksen nykerrysajasta. Mutta kuitenkin. Pistin opettajan nakuttelemaan pohjaa irti kehikosta, jotta saisin itse ikuistettua sen kuvin. Toisekseen myös siksi, että vasaralla hakkaaminen tässä vaiheessa herkkää rakennelmaa tuntui kovin haastavalta. Onnellinen loppu sille takomiselle, pohja irtosi nätisti ja kumajaa ehjän tuntuisesti.

Sitku, mutku - ja sitko

Elämän symboliksi sopii hyvin soutaja. Selkä menosuuntaan, katse menneeseen. Vaikka positiivisuuden ajattelijat sanoisivat, että unohda menneet ja käännä katse tulevaan. Mutta kun sitä tulevaisuutta ei näe, menneen kyllä. Eihän sitä tietysti voi liikaa tuijottaa - pitäisikö sitten soutaa silmät kiinni?

Elämässä on myös paljon asioita, joita aikoo tehdä sitku-periaatteella. Sanotaan, että niitä ihmisiä on liikaa hautausmaalla. Toinen yhtä paha asenne on mutku. Aina löytyy jokin tekosyy siirtää tekemisiään ja aikomuksiaan tulevaisuuteen. Carpe diem - vai miten se oli?

Minä Carpasin ja tartuin Diemiin - otin pari vuotta sitten kuivuneet tuohet ja totesin ne käyttökelpoisiksi. Ajattelin tehdä tuotteen, missä perinne kohtaa nykytekniikan ja tehdä tuohesta kännykkäkotelon. Se osoittautui kuitenkin vähän haastavaksi ensi alkuun, joten muistin virkistykseksi väsäsin reippaan leipäkorin. Ehkä se kännykotelo syntyy sitten kun...

Lähi-ihmisen yksi sitku muuttui muotoon sitko, kun saatiin hankittua se pastakone, josta hän oli pitkään haaveillut. Taikinaan pitää saada ensin hyvä sitko, sitten sitä voi työstää pastakoneella. Ja hyvinhän tuo ensi kokeilu onnistui. Pasta tagliatelle maistui mainiolta omista salvioista tehdyn kastikkeen kera. Kyllä se nämä ruokahommat osaa!