Luin tänään Hesarista - (luen Hesaria harvoin, mutta tänään yritin tehdä jotain hiljaista, että lähi-ihminen saa nukuttua pois pahimman olonsa hammaslääkärikäynnin jälkeen, jolloin häneltä poistettiin pala poskea...siis joku arpeutunut kohta...ja voin vain kuvitella, mitä särky on kun puudutusaineen vaikutus lakkaa...) - mutta luin siis Hesarista, että Jyväskylän yliopiston musiikinlaitoksella on kehitetty prototyyppi musikkikäsineestä. Hanskassa on antureita useissa riveissä ja toisella kädellä voi sitten painella niitä ja tuottaa haluamaansa musiikkia.
Hanketta kehittelee parasta aikaa yhdeksän asiantuntijaa opettajasta ohjelmoijaan. Tarkoituksena on tehdä tuote myyntiin. Myös muualla maailmassa on kehitelty vastaavia käsineitä. Älypukeutuminen on kuulemma nouseva ala.
Mutta miksi ihmeessä haluaisin kantaa musahanskaa mukanani musisoidakseni itselleni kuulokkeiden välityksellä vaikkapa joukkoliikennevälineissä, kuten hankkeen kehittäjät hehkuttavat? Ihan sama kuin nyt jo yleistynyt kännyköiden jatkuva tuijottelu ja näprääminen paikassa kuin paikassa. Miksi pitää olla koko ajan tekniikan kanssa tekemisisissä ja saastuttaa oma tässä hetkessä olon taito????
Vahvoja musiikillisia elämyksiä ja onnistumisia, vakuuttavat tekijät. Niin varmaan - kun osaan painella muutamaa nappia hanskassani. Ou shit! Eihän tänään ole aprillipäivä tai mätäkuu alkamassa...?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti