Uudelleen juurrutetut

Tuli tässä äsken kylässä käyneiden ystävien kanssa puheeksi juuret, siis se mistä kukin on kotoisin. Tai mitä kukakin niillä juurilla sitten tarkoittaa. Minä olen aina ajatellut niiden olevan siellä missä olen syntynyt, riippumatta kaipaanko sinne vai en. Mutta lähi-ihminen olikin sitä mieltä, että juuret ovat siellä, mihin on kotiutunut. Ja sitä näkökulmaa vasten tämä loppusijoituspaikaksemme määritelty koti olisi se, missä meidän juuremme nyt ovat.

Ja tämän kyllä allekirjoitan. Löysinkin sille sopivan termin: olemme uudelleen juurrutettuja, tai istutettuja, siirrännäisiä. Juurien tehtävähän on sekä ottaa vettä ja ravinteita maasta myös pitää kasvi tiukasti maassa. Siksi kai voi sanoa, että 18 vuoden jälkeen olisimme jo juurtuneet tänne, minne meidät on "siirretty". Se kai on hyvä tilanne, että tältä tuntuu. Vaikka maailman tuulet riepottelevat, toiveemme on, että juuret pitävät meidät paikoillamme.

Kevyestä filosofoinnista kevyeen käytännön elämään. Ja mitä muuta se voisikaan sisältää kuin puutarhaa ja kasvimaata. Olin sinisilmäinen ja uskoin, että kohopenkkikasvimaamme olisi turvassa vain kastelukannun ollessa portinvartijana. Mutta rehevästi jo kasvussa olleet salaatit sekä parin sentin mittaiset mangoldin taimet olivat vastustamaton houkute rusakoille, jotka olivat uskaltaneet hypätä penkeille niitä popsimaan. Törkeää, huudahdin sen huomattuani, ja riensin lähi-ihmisen luokse anomaan kunnon porttia kasvimaalle. No, portti tuli, ei aivan yhtä hieno kuin itse kasvimaa, mutta ajaa asiansa. Kasvikset saavat olla turvassa.

Härkäpavun kukintoa. Tukevat taimet ovat toista metriä pitkiä ja valmiita palkojakin näyttää olevan (19.7.). Lähi-ihmisen on aika tutustua härkäpapuresepteihin...