Kesäzombie ja "työsuhde-edut"

Viherrakentaminen ja -huolto EI ollut se linja, jonka puutarhakoulussa valitsin. Mutta kesätöitä saadakseni otin vastaan sellaisen loma-ajan työn. Ihan hyvää kokemusta ja kaikin puolin hyödyllistä. Saan ainakin tuntuman siitä, että olin linjavalinnassani osapuilleen oikeassa. Viherhuolto taitaa olla puutarha-alan töistä sieltä rankimmasta päästä. Vaikka työterveyslääkäri on kuulemma sitä mieltä, että työmme on kevyttä puuhastelua raikkaassa ulkoilmassa. On toki. Varsinkin vilkasliikenteisen tien viherkaistaa kitkiessä.

Onhan kyllä ihanaa pyöräillä töihin raikkaana kesäaamuna usvan noustessa joen pinnasta. Ja aikaisin alkava työpäivä (herätys klo 4.30, jotta ehdin koota itseni kuudeksi paikalle) tarkoittaa myös aikaista kotiinlähtöä - mikä taas sekin on ihanaa. Mutta kaikki siltä väliltä pistää kropan lujille ja iltapäivällä olen jo valmis zombie. Kotiinpäästyäni ajatuksissa ovat vain suihku ja päiväunet, särkevät jäsenet vaativat välitöntä lepoa.

Niin ja onhan tässä työssä etujakin: pensaiden alusista ja puistojen kulmilta kun löytyy kaikkea hylättyä tavaraa, jota kierrätysmyönteinen ihminen ei voi jättää dyykkaamatta. Viimeeksi kiikutin kotiin ruskean kylpyhuonehyllykön (vien sen ulkovarastoon, en kylppäriin), viinipullon avaajan (näyttää toimintakuntoiselta ja siistiltä) sekä sytkärin (priimakunnossa ja vieläpä täytettävä)...miljoonista pulloista ja tölkeistä puhumattakaan. Niistä saadut rahat tosin menevät työyhteisön virkistysrahastoon, jolla mitätönpalkkaiset uurastajat saavat lounastaa silloin tällöin ja kokea yhteenkuuluvuutta.

Mitä sen rinnalla on särkevät sorminivelet ja kipeät polvet. Eikä haittaa jos vähän oksasahalla vetäisee reiteensä pari reikää tai joutuu iltaisin nyppimään kaikenlaisia piikkejä käsistään. Pakko myöntää, että lasken jo päiviä, että pääsee kouluun lepäämään.