Käyttöliittymä ylitse muiden

Sehän on kirja. Ainakin lähi-ihmisen mielestä. Ja tämän kirjan nähdessäni - niin minunkin mielestäni. Ei näitä kuvia olisi voinut Instagramissa jakaa. Vaikka kyllä yritin, mutta lähi-ihminen tyrmäsi sen heti; se ei ole häntä varten. Tämä on. Kuten hän itse kirjan esipuheessa kirjoittaa: "Painettu kirja on itselle sopiva ja omilla ehdoillani toteutuva tapa olla mukana yleisessä kaiken jakamisen sosiaalisessa ilmiössä." Itselleen on hyvä olla rehellinen.

Kirja pursuaa piirrettyjä muistoja vuosien varrelta, visuaalisia matkakertomuksia, luonnoksia rakennuksista, paikoista ja maisemista. Minulle vieressäkulkijalle sitä on ilo selata, muistaa missä itsekin on ollut mukana, katsellut aikansa vieressä, tai huokaillut salaa mielessään että mentäis jo eteenpäin. Mutta osaan jakaa tuon ilon, mitä painettu kooste lopulta saa aikaan, pientä pulppuavaa hyvän olon tunnetta.

Ja silti tässä on vain pieni osa siitä kaikesta, mitä lopulta löytyi arkistojen kätköistä. Ja luonnostyö jatkuu. Ilmestyykö joskus toinen osa?