sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Kaulan kiemurat

Kesän vilahtaessa ohitse eteen tupsahti syksy. Taas. Mutta sen mukana tulevat jälleen harrastukset. Viulunrakennuksen yksi mukavimmista, mutta ei suinkaan helpommista vaihesta on käsillä: kaula. Olen edennyt jo keväällä siihen vaiheeseen, että pelkkä kaulanpuun pölkky saatiin sahattua sellaiseen muotoon, että aloin muokata yksityiskohtia.















Tässä lepää kaulan puupalikka, johon piirsin muodon. Sahaus jäi opettajan hommaksi, muutoin saattaisi viulu tulla turhan kalliiksi kymmenien pieleen menneiden sahausten vuoksi...

  Ja tällainen siitä sahauksen jälkeen tuli. Ei kun muotoa nykertämään.
  














Viritystappien reiät tein poran avulla. Ehkä yksi niistä harvoista vaiheista, joissa käytetään jotain järeämpää työkalua.
















Kierukan esillesaamiseksi piti tehdä myös apusahauksia...


...jonka jälkeen aloin lohkoa taltalla pala palalta.















Välillä täytyy viilata ja tarkistella suoria kulmia yms.
















Ja alkaahan se kierukka sieltä löytyä. Milli milliltä.


Symmetria on tärkeä. Kuin pullistunut korvapuusti.


Kierukan keskiosa, jossa kouru kiertyy keskisilmän ympäri, sai pisteitä opettajalta. Tässä vaiheessa. Mutta vielä sen voi moneen kertaan mämmätä....















Reunoihin tehdään viilalla myös viisteet.
















Mitä hienovaraisempaan suuntaan mennään, sitä pienemmiksi käyvät myös työkalut. Tässä kourutaltta on jo noin 4-5 mm:n levyinen. Sillä sitten pitäisi saada kierukoihin kaunis maljamainen muoto.

Työstäminen jatkuu. Mutta vaihe on mielenkiintoinen, ja etenee pikkuhiljaa.

Ei kommentteja: