Kesän jälkeen töihin palatessa kuluvat ensimmäiset päivät
siihen, että istuskellaan varovasti työpöydän äärellä, muistellaan salasanoja
ja kirjautumistunnuksia, kaivellaan muistin kätköistä mitä pitikään elokuussa
tehdä, ja huokaistaan: miksi en tehnyt tätä kesäkuussa? Ja kysellään
kollegoilta, miten lomat meni, ja vastaillaan niitä näitä. Itse en välitä
selitellä perinpohjaisesti tekemisiäni, mielelläni ohittaisin kesäkuulumisten
tenttaamiset.
Minun esimieheni kysyi ensimmäisessä palaverissa: No millä
mielellä aloitellaan taas töitä? Vastauksena syviä huokaisuja, pieniä
purkauksia siitä, että loma oli liian lyhyt ja että rinnassa on iso möykky, kun
työt taas alkoivat. Minusta loma oli PITKÄ, ehdin tehdä vaikka mitä, ja oli
KIVA palata töihin. Taisin olla ainoa. Mutta minulla onkin hieman erilainen
tilanne, tuntityöläisenä loma meni omaan piikkiin, ja nyt on taas hyvä tehdä
tunteja saadakseen palkkaa sitten syyskuussa. Toisaalta useamman vuoden muita
hommia tehneenä olen saanut etäisyyttä entiseen työhöni, kenties katson asioita
uudelta kantilta. Koen myös saaneeni itsevarmuutta tähän työhön, huomaan että
ei ne muutkaan mitään ihmeidentekijöitä ole, ja että minunkin kädenjälkeni on
ihan hyvää. Onkohan tässä nyt sauma sille naistenlehdissä usein nähdylle teemalle: "Elämän koettelemukset ovat jalostaneet minua", tai muuta höttöä. Sellaiseen kommentointiin en kuitenkaan lähde.
Avokonttorissa kuulen myös huokauksia ja tuskailuja
päivittäin. Tänään syntyi pohdiskeluja työuupumus-termistä, joka muovautui
lähikollegan suussa työpuutumukseksi. Hyvä sana. Periaatteessa ei ole uupunut,
mutta vuosia samanlaisena jatkunut työ puuduttaa. Toinen kollega heitti
väännöksen: työpuuttumus. No, siitä ei nyt ole kyse, kun kaikilla on kädet
täynnä tehtävää, mutta käyttökelpoinen termi sekin.
Ollaan sitten työuupuneita tai puutuneita, toivoisin voivani
jotenkin siirtää tyytyväisyyttäni muille, mutta se ei ole mahdollista. Meidän
jokaisen on löydettävä omat polkumme, ilomme ja jaksamisemme. Voin silti
hiljaa mielessäni toivoa niitä kaikille kollegoilleni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti