sunnuntai 11. elokuuta 2019

Valmiita rakennelmia

Kuten joskus aiemminkin olen todennut, niin meillä kaikilla on omat mielenkiintomme, intohimomme suorastaan, ja panostamme aikamme ja tarmomme siihen, mikä meitä kutakin kiinnostaa. Joskus saamme aikaan jotain valmistakin. Kuten keväällä sain viuluni ns. puuvalmiiksi. Lakkaus on tulevan syksyn puuhia.

Se koesoitettiin viimeisenä kevään kurssi-iltana. Olipa ylvästä kuunnella ammattiviulistin soittoa - minun viulullani. Ja soi se!















Lähi-ihmisen parin kesän kaivuu- ja rakennusprojekti valmistui myös kesällä: Kesähuone sai nimekseen Ruffe. Ihanaa on siellä istuskella mm. sateella (tätä kirjoittaessa), kun lämpötila on kohtuullinen. Tomaatit ovat villiintyneet kasvamaan kattoon asti - ja jättikurpitsan köynnös kiemurtelee jo kolmatta seinämää pitkin. Tosin se ei ole tehnyt satoa ollenkaan - liian hyvät oltavat saavat aikaan vain hedekukkia. No, se on tänä kesänä vain sisustuselementti.

















Osittain rinteeseen upotettu, isojen ikkunoiden ansiosta valoisa - ja lämmin kesähuone...
















... joka on helteellä liian kuuma oleskelutilaksi, mutta vähänkin kohtuullisella säällä mukava lueskelupaikka. Meillä on omat kesähuonesammakotkin. Olkoot siellä.

























Halusin sisälle paljon yksityiskohtia. Lähi-ihmisen ideana yhtä ikkunaa koristaa Eeva Kilven runo - 27 vuoden takaa hääkutsustamme. Edustan kasvilavassa kukoistavat perunanvarret.

Yhtäläinen "maailma pelastuu" -fiilis lienee lähi-ihmisellä - kun kierrätysmateriaali saa näin hienon uuden elämän - kuin minulle tulee räsymattojen kutomisesta. Tosin tähän rakennelmaan piti ostaa mm. kattotarvikkeet. Isot ikkunat ja ovi, sekä puutavara pääpiirteissään tulivat remonttijätteenä.
















Lisää kasvilavoja ilmestyi siis myös pihalle. Kyssäkaalit kaaliverkon alla ja kehäkukat koristeena riehaantuivat myös uudesta kasvualustasta. Sadonkorjuunaika on mukavaa aikaa.

Ei kommentteja: