Pajameininkiä ja puhdetöitä

Vaikka tunnustinkin, etten ole jouluihminen, kortit kuitenkin saatiin postiin ajoissa. Joka joulu ehdotan, että jätetään tänä vuonna lähettämättä, kun niiden teko aina jää viime tippaan, mutta lähi-ihminen ei anna periksi. Sillä mikään tusinatuote ei kelpaa, ammattiylpeys vaatii oman käden jälkeä. Ja aina kotimaisema. Se on lähellä sydäntä. Minä kuvaan, hän muokkaa siitä kortin. Kai se on sopivaa yhteispeliä.

Tänä vuoden pimeimpänä aikana, kun lumen sijaan taivas antaa vain vettä, ja sitäkin mielellään tuulen kera vaakasuoraan, ei joulun tunnelmasta voi puhua. Pihahommat ovat vaihtuneet sisällä tehtäviksi puhdetöiksi, ihan kuin menneisyydestä suoraan. Lähi-ihminen vääntää rautalankaa ja minulla on käsissäni milloin sukkapuikot milloin huovutusneulat. Ainakin tusina sukkia on syntynyt tänä syksynä, teemana lähi-ihmisen ehdottamat ruudut. Monet kyläviemisetkin on kuitattu värikkäillä villasukilla. Pikkupiperryksiä - virkattuja heijastimia, huopapallokorviksia ja rannerenkaita ym. sukkien lisäksi vein myös myyntiin käsityöpuotiin läheiseen kahvilaan.

Lisää mattojakin syntyi tällä viikolla. Kolme päivää, pari mattoa, siinä taas tietää paukuttaneensa. Edellisestä tekeleestä ystävä piti niin paljon, että tilasi toisen. Ja minähän teen, jos joku oikein toivoo. Ja muutenkin teen, vaikkei toivoisi :).