Reijoontuneet joululaulut

Ei voi olla totta! Joka ikinen joulu muutama muusikko haluaa tehdä oman joululevyn. Ja aina ne kuluneimmat - täysin reijoontuneet* laulut. Miten ihmeessä taantuma on joulun aikaan niin valtava, että mitään uutta ei voi keksiä? En innostu vanhoista joululauluista enkä varsinkaan niiden menneiden aikojen sanoituksista. Kuka enää nousee jouluaamuna kello viisi lähteäkseen joulukirkkoon aisakello helisten tai kuka jaksaa olla innoissaan, että saa vatsansa täyteen puuroa? Eikä jouluaamun varpunenkaan saa minua heltymään. Ja se kun on ihmisistä NIIN ihana. No, onhan Topelius toki kirjoittanut sen surutyönä lapsensa kuoleman vuoksi, se sallittakoon. Ja taitaa monessa muussakin joululaulussa olla takana syvempikin elämäntarina. Mutta silti, minä kaipaan uutta musiikkia, hyviä lauluja ja sanoituksia myös jouluna.

Tunnustan. En ole jouluihminen. Kun itse joulun perimmäinen sanoma meinaa unohtua kaiken tonttuilun alle. Joulupukkia en ole ymmärtänyt koskaan, se on yksi pahimpia lapsiin kohdistuneita huijauksia. Regressio lapsuuteen on kai ihmisille ihana asia. Minulle ei. En haikaile mitään mennyttä. Olen elänyt ihan normaalin ja onnellisen elämän tähän asti, mutta muistot riittävät, elän tässä hetkessä ja odotan tulevaa.

Minun jouluuni kuuluvat kyllä kynttilät, niin sisällä kuin ulkona. Kun pimeys tiivistyy äärimmilleen, silloin tarvitaan valonpilkahduksia. Ja myönnän, että ulkovalot saavat olla aika pitkään paikoillaan, kunnes valo alkaa pidentää päivää. Joulun parasta antia ovat myös hiljaisuus ja lepo, loma ja rauha. Ei sukulaisvierailuja, ei lahjapinoja. Vain hyvää ruokaa, sauna ja jouluyön messu.

Parasta on tietysti se, että saa viettää joulunsa sellaisena kuin sen haluaa. Ettei ole pakko mihinkään. Suotakoon se myös niille, jotka jaksavat vinguttaa samoja lauluja ja järjestää koko suvun juhlia. Joulumieli on kai hyvää tahtoa.


* reijoontunut = läpinäkyväksi hiipunut, kulunut vaate. Termi viittaa opiskeluaikojeni harjoittelupaikan työntekijään, jolla oli aina sama hiipunut gollege-paita yllään.