Loppusyksy on kieltämättä ollut raskas. Ihana kuulas ja selkeä alkusyksy vaihtui harmauteen ja ankeuteen. Vesisateet eivät ole innostaneet ulkoiluun. Minulle ulkoilmaihmiselle on tullut poikkeuksellisen paljon sisäpäiviä. En voi kuvitella, että joku voisi tästä ajasta nauttia. Vai voiko? Niitähän kyllä löytyy, joita kevätaurinko saattaa masentaa. Piristääkö heitä sitten syksyn synkkyys?
Ostin jo uuden pirteän kalenterin pöydälleni. Selailin tyhjiä sivuja ja pieni toivon kipinä jaksoi taas hehkua; ehkä näille sivuille tulee jotain mukavaa ja uutta. Onneksi sitä ei tiedä etukäteen. Vuoden pimein hetki on kuitenkin käsillä, mutta samalla se kohta kääntyy kohti valoa.
Ankean sään lisäksi röhisemme lähi-ihmisen kanssa kilpaa kohtuullisen tuhdin taudin kiusaamina. Turvaudumme luomulääkkeisiin: valkosipulia (raakana), inkivääriä, hunajaa sekä lämpimiä juomia. Pöpötkin pötkivät pakoon moista cocktailia. Niin minäkin tekisin, jos olisin flunssavirus; valkosipulin tuoksuisessa kropassa en kauaa viihtyisi... Harvoin sairastelevalle lähi-ihmiselle tauti on ottanut erityisen koville, mutta toipumisesta kertonee taas tv:n äärellä irtoavat sarkastiset kommentit maailman menosta ja interaktiivinen 'keskustelu' uutistoimittajien kanssa. Se on kuin välähdys suoraan tulevaisuudestamme, puuttuu vain kiikkustuoli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti